keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24.12



"Joulu on siemen, uuden alku
ihmisen sydämen multaan.
Siinä se uinuu, vaalea verso;
sen uni vain hehkuu tultaan.
 
Himmeli hilisee pöydän päällä,
kynttilän liekki elää.
Joulussa uinuu pikkuinen siemen
vaan kohta se unesta herää!
 
Silloin se versoo,
silloin se kasvaa,
tähdillä huoneen täyttää.
Lämpöä, rauhaa ja rakkautta
se kasvumaana käyttää."
 
(Hannele Huovi)


Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille
sekä onnea ja iloa ensi vuoteen! 





maanantai 1. joulukuuta 2014

Kuulumisia






Viimesen kuukauen oon eläny totisesti päivän kerrallaan
ja oon ehtiny miettiä monneen kertaan elämän tärkeimpiä asioita.

Kun terveys alkaa romuttua, tullee pakollinen pysähys.
 Terveys on niin tärkiä asia, että sitä haluaa vaalia tarkasti ja pittää kiinni kaikin keinoin.
Aina ei kuitenkaan auta, vaikka kuinka olisit vaalinu ja haluaisit pittää kiinni.

Pakollinen pysähys kipeiden kysymysten kans tuo hurjan tunnekirjon mukanaan, jota ei oo helppo käyä läpi. Avuttomuutta, pelkoa, surua, kateutta, yksinäisyyttäkin. 

Pohjimmiltaan tunnen ja tiedän, että jaksan, vaikka välillä tunnen pinnistelevän viimesillä voimanrippeillä. Viikonloppuna oli kaksi parempaa päivää, jotka myös antaa toivoa!
Onneksi on elämännälkää ja luottamusta parempaan tulevaan.  Oon onnellinen ja onnekas, että on rakkaita ihmisiä lähellä. Uskon ja toivon, että näistä ajoista jää päällimmäisenä mieleen 
rakkaitten ihmisten lämpimät ajatukset ja huolenpito. 

Tämä kokemus on tuonu ajatuksiini ne ihmiset, jotka käyvät läpi samanlaisen kirjon kipeitä tunteita, mutta joilla ei ole ystäviä, läheisiä tai luottamusta, jotka auttais jaksamaan.
Voi että miten toivonkin niille ihmisille lämpimiä kohtaamisia, lähelle ystävän, joka kuuntelee tai auttaa pienin teoin, toivon heille elämäniloja, jotka antaa toivoa sekä taitoa nähä oman elämän arvokkuus ja sen helmet. 

Kaikesta huolimatta joulu lähestyy ja tuo mukanaan paljon iloa, 
toivottavasti sen odotus ja jouluilo tavottaa sitä tarvitsevat! 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Toinen marraskuuta





Nyt on semmonen tilanne, että aikaa ei meinaa riittää tänne blogin puolelle 
ja sillon, kun sitä on harvon riittäny, oon istunu ja kirjottanu, pyyhkiny
pois ja taas kirjottanu, ilman tulosta. Jotenki nyt vaa tökkii. 

Tulin siihen tulokseen, että epävirallinen tauko tekis hyvvää.
Hetkeksi käännän ajatukset täältä pois ja keskityn kaikkeen muuhun.
Toki kirjotan jos siltä tuntuu.

Pitäkää te itestänne huolta ja käykää välillä kurkkimassa, että
jokos täälä ollaan heräilty tauolta. :) 

Iloa ja aurinkoa arkeenne! 


Ps. Eilen oli niin ihana auringonpaiste koko päivän, että ois teheny mieli ottaa säkkiin
talteen sen ihanaa VALOA, ainaki pahan päivän varalle!


lauantai 25. lokakuuta 2014

Syksyn loma


Viikko on tuntunu hurjan pitkältä. 

Oon tavannu monia tärkeitä ja ihania ihmisiä, 
paljo on vaihettu ajatuksia ja kuulumisia.

Ajettiinpa myös Lahteen saakka yhen tärkiän tapaamisen merkeissä
ja samalla reissulla yökyläiltiin siskon perheen luona, niin kiva reissu.

On hömpötelty kahden kummitytön kans ja
hömpöteltiin tai rentouduttiin siskokullan kans päivä kylpylässä ja hieronnassa.

Ja tietenki mukavia touhuja kotikotona niin isojen ku pienten kans. 
Vaikkapa torttujen paistoa, yhteisiä jumppahetkiä tai pimiäpiilo -leikkiä syyssateessa.

Jääpäs tämä syysloma myös mieleen hiustenleikkuun osalta. Viikon aikana
hiukset on lyhentyny usiammalla, niin mullaki. 
Pieni neiti uusine hiuksineen kävi jokaisen läsnäolijan luona yksitellen ja ylpeänä 
esittelemässä uusia kutreja. Me isommat voitas ottaa mallia muksuilta täsäki asiassa!







Alku lomasta aurinko paistoi monena päivänä, kunnes se pikkuhiljaa 
vuorollaan vaihtui vesisateeksi ja lumeksi.

Vähän samalla tavalla äänet, touhut, monet keskustelut 
ja menot, vaikkakin ovat mukavia olleet, ovat saaneet minusta herkästä virran pois.
Tämän loman päätteeksi voisin kehitellä lomaltapaluuloman, 
jollon voisin käpertyä omaan rauhaan hetkeksi, kuuntelemaan omia ajatuksia ja tuntemuksia.

Täälä kynttilät palaa, ulkosauna lämpiää ja tunnelma on lempeä.

Mukavaa iltaa kaikille!

torstai 9. lokakuuta 2014

9.10.2014


Illat on pimeitä ja pehmeitä, tekis mieli vaan ottaa 
hyvä kirja kaapista ja lukia viltin alla tunnista toiseen. 
Päivät on kirpeitä ja kirkkaita, tekis mieli kulkia ulkona, ihastella
ihania värejä vaahteranlehdissä ja koivunlehtipeitoissa tai 
juosta mettäpolkuja syystuulen värittäessä poskia. 





Tosiasia on se, että päivät istun koulussa huonossa sisäilmassa. Jaksan keskittyä 90:n minuutin oppitunneista ensimmäisen tunnin, kunnes tuun levottomaksi ja pinnistelen taukojen alkuun ja lopulta koko loppupäivän.
Huono sisäilma saa mut voimaan pahoin, paine nousee poski -ja nenäonteloihin, silmiä kirvelee, pää tullee kipiäksi ja väsymys on käsittämätön.
Illat yritän opiskella kipujen kans ja selvittää päätä seuraavaan päivään.

Tämä ilta on poikkeus. Pitkästä aikaa oon pystyny vielä kotonaki keskittymään opiskeluun
ilman kamalaa pääkipua ja väsymystä. 
Luulenpa, että vihdoin alan ymmärtämään, että turha ressi saa jäähä, kaikkia ei tarvi tehä
täydellisesti ja välillä voi luvan kans jäähä luennolta pois ja tulla vaikkapa kotia päiväunille.
Pääkipuihin taian myös taas pikkuhiljaa turtua, eikä ne vie ennää kaikkia voimia.
Luulenpa myös, että eiliset pikkuvieraat teki hyvvää!  

 Onneksi joka päivässä on myös pieniä ihania ja hyviä hetkiä  


sunnuntai 5. lokakuuta 2014







Arvonta on siis suoritettu ja palkinto matkaa PIENIÄ JUTTUJA -blogin Marialle.
Onnea vielä sinne! :)

Arpoja tuli tosi kiva määrä. Tässä samalla olikin kiva nähä ketä blogissa vierailee. 
Kiitos teille kaikille mukavista sanoista, joita jätitte arvontaan osallistuessa, ne lämmitti mieltä! 
Niin ja kiitos myös onnentoivotuksista! 
Blogin ensimmäinen vuosi on mennyt hurjan nopiasti.. Tästä on hyvä jatkaa 
seuraavaan vuoteen. :) 


perjantai 3. lokakuuta 2014


Viikko on taas hurahtanu mahottomalla vauhilla ja se on 
viikonlopun aika. 
Tulin muistuttamaan arvonnasta, vielä tämä päivä aikaa osallistua.

Toivotan myös kaikille oikein mukavaa viikonloppua!



maanantai 29. syyskuuta 2014

Luontoterapiaa


Viikonloppuna vietiin siskon kans tätien mussukoita retkelle.
Oli evästä, naurua, monen asian ihmettelyä, kauhistelua muurahaisten yrittäessä herkkujen kimppuun,
 oli piiloleikkiä, käpylehmien tekoa ja sammaleilla pomppimista. 
Etenki oli iloa ja riemua, niin isoilla ku pienillä. 










Kun tätä menoa ja kiirettä on enemmän ja vähemmän, 
sitä enemmän kaipaan luontoon.
Eilen kävin kotikotona lenkillä metässä, välillä piti vaan pysähtyä kuuntelemaan
lehtien kahinaa tuulessa ja hengitellä raikasta ilmaa syvään sisään ja ulos, ai että tuntuu
aina hyvältä Oulun hajujen jäläkee!

Aattelinpa myös yhistää koulutehtävät ja luonnon. Keksin pittää äikän puhheen 
luonnon ja luontovalokuvien merkityksestä ihmisen stressitasoon.
Saapa nähä mitä siitä tullee. :) 


perjantai 26. syyskuuta 2014

Arvonta


Blogini on sunnuntaina kokonaisen vuoden vanha, joten arvotaanpa sen kunniaksi.

Yhdelle onnekkaalle on tiedossa suklaata, Annon musta tarjotin ja Apila-keittiöpyyhe.
Jokaiselle on jaossa yksi arpa. 
Arvonta alkaa tästä hetkestä ja päättyy perjantaina 3.10.2014 kello 24.






Toivotan jokaiselle arpaonnea!


torstai 25. syyskuuta 2014

25. syyskuuta


Kerronpa teille yhen hölmön jutun.

Oltiin eilen siskon kans kaupasa ja molemmat puhu jotenki siihen suuntaa, että
karkkia tekis mieli. Kaupan läpi kävellessä heiteltii vuorotellen asiasta omaa mielipidettä ilmaan.
Kun sitte oltii oikialla osastolla ja ehoteltiin vaihtoehtoja suklaan ja mättökarkkien väliltä, 
viereemme tuli nuori mies miettimään luultavasti sammaa ku me, ostaako vaiko eikö. 
Ja voitteko kuvitella, tämä mies lähti tyhjin käsin kassalle. Just sillon, ku
mulla oli pikkusylkyjä suusa pelkästä ajatuksesta, että sais karkkia.
Kyseinen mieshenkilö valintoinensa sai mussa aikaan sen, että ehotin
siskolle sammaa, marssittas pois ilman karamelleja. Lopulta päädyttii siihen, että
ostetaan vaan pikkujutut ja niin me ostettii.

Kotona paljastin siskolle saman, ku nyt paljastan teille. 
Jos oisin ollu tilanteessa yksin, oisin lähteny tyhjin käsin kaupasta, tuntenu yhtä aikaa hyvää mieltä
siitä, että pystyin olla ostamatta, MUTTA potien kamalaa karkintuskaa.
Ja vain siksi, että oon nii kilpailuhenkinen ja vaativa itteni kans.
Eikö oo ihan hölmöä? 


Nämä kuvat vastapainoksi karkille.







Nyt lähen kahville ystävän kans, ihanaa! 

Iloista päivänjatkoa jokkaiselle! 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Melekosta sakkia


Viikonloppuna sain ihanan ystävän opiskelemaan yhesä mun kans. Opiskelun
tehokkuus on ollu monesti korkiampiki, mutta ajatus oli tärkein, hih.
Joka tapauksesa palkittii ittemme ahkerasta opiskelusta tai paremminki ajatuksesta olla ahkerana.
No, ollaan me ennen viikonloppua oltu tosi reippaita. Koulua takana hurjat neljä ja puoli viikkoa. :D






Muistettiin me ainaki nauraa, syyä, tavata hetken tärkeitä ihmisiä, porista niitä ja näitä.
Ja ehkä tärkeimpänä, kuunnella toista, vaihtaa ajatuksia ja tuntemisia. 

Nyt tuntuu viikonlopun ihanuus olevan jo kaukana.
Kalenteri on kaikkia muuta ku kaunista katottavaa. 
Hommaa on enemmän ku kellosa tunteja.
Tuntuu, että pitäs olla monesa paikasa yhtä aikaa, pinna on lyhentyny arvaamattomaksi ja kaikenlisäksi osa keskittymiskyvystä on teillä tuntemattomilla.

Yksinkertasesti sanottuna, mulle ei sovi kiireinen elämä, ei sitte yhtään!
Mutta eipä nuo asiat tunnu kyselevän, että oisko nyt hyvä aika mun tulla. Tulevat vaa kaikki 
ronskisti kyllään yhtä aikaa, että semmosta sakkia täälä päin!




sunnuntai 21. syyskuuta 2014


Nappasin kameran mukkaa apteekkireissulle ja hurrautin pyörällä kaupungin laitamille. 

Annoin hiusten hulmuta syystuulessa. Annoin auringon lämmittää poskipäitä. Vielä hetken
sen säteissä on sitä oikeaa lämpöä. 
Annoin kaupungin hälyn painua kuulumattomiin. Ihastelin
lehtipeittoja ja väriraitoja. Ja ikuistin myös jotakin.











Ja nyt kyselen, että miten saisin pidettyä mukana, koko pitkän talven yli
kaikki syksyn ihanat värit, auringon säteet ja lehtipeitot, miten? 
Ihan selvästi talven ja pitkän pimeän ajan tulo ahistaa.
Mutta kyllä siitä taas selvitään, niinhän? 


tiistai 16. syyskuuta 2014

160914










Pikkuhiljaa alkaa elo tuntua tutulta uuessa kotikolosessa.
Huonekalut ja tavarat on jo osaksi löytäny oman paikkasa olla ja ilostuttaa meitä asukkeja.
Tuntuu hyvältä avata ovi tänne mun ja siskon omaan paikkaan. 
Täällä on hyvä touhuta ja elää arkea.

Mun arki vaan on tosi kiireistä vielä joitaki viikkoja. On aikaa vieviä, vaikeita kursseja monta ja
opettajien lomautuksia, jotka lissää itsenäistä opiskelua mahottomat määrät.
Yritän kuitenki muistaa kohtuuen, opiskelussaki ja nauttia myös samalla
syksystä ja elämästä muutenki. Näistä kiireisistäki hetkistä löytyy iloja ja mukavia asioita.
Vaikkapa semmonen, että koulupäivän jäläkeen saat keittää makukahvia, jota
on säästelty kaapissa pitkään, mietitty antasko jolleki vai pitäiskö itellä. Arjen pieniä hienouksia, iloja. 


lauantai 13. syyskuuta 2014

130914






Olipa eilen päivä, ois pitäny ollu hyvä opiskella, ihan aamusta iltaan.
Vappaapäivä, ihan koko päivä. Aamulla hyvä aamupala, ulkona happihyppely, sitten reippaasti kirjojen ääreen ja opiskelemaan. Niin, suunnitelma oli hyvä. Mutta.

Kävipä niin etten koko päivänä avannu koulukirjoja.  
Aluksi hirvitti, mutta nyt oon tyytyväinen, koko viikko oli menny torstaihin saakka pelkästään opiskellen.
Luin uutukaisen kirjan ja lehtiä, kuvailin, syysilmaa kävin nauttimassa montaki kertaa ja samalla hain syksyä vähän sisälle...
Toisin sanoen otin koko päivän lepposasti, mukavia pieniä juttuja tehden.






Kirjasta voin sanoa tämän verran: IHANA, alusta loppuun.

Tännää on opiskelua eilisenki eestä.
Joten pitemmittä puheitta, reipasta lauantaita sinneki! 
Nautitaan tuosta syysauringosta.