torstai 27. helmikuuta 2014

Oisko se jo kevät?


Voi hyvänen aika! 
Joskus sormet ei sitte liiku millään näppäimistösä, ei saa
yhtään puolikskaa järkevää lausetta aikaan tai jos saa, 
puhaltaaki huojuttava epävarmuuen tuuli, en tiiä -olosta puhumattakaa.

Mutta, onpa päiviä niinku tännää, 
ei tiiä mitä kirjottas, ois nii monta ajatusta.
Paljo on uusia kuviaki, sängystä on päästy ylös ja pikkuhiljaa taas elävien kirjoihin, joten kamera on saanu kyytiä.

Puolikuntosena, neljän seinien sisällä, hyvää ajanvietettä on saippuakuplien puhaltelu tai oikeestaan
yrittää epätoivosesti saaha onnistuneita kuvia, hienoista kuplista.
Mua naurattaa tuo, ennen kuplahösötyksen alottamista, mielikuviin piirty hienon hieno ja tarkka kuva saippuakuplasta, kaikkine väreineen, ihanasa auringon valosa tietenki.
No, ei tullu niin kovin tarkkoja tai hienoja, mutta hauskaa oli!
Kesän auringonvalossa uus yritys!






On ollu siivousvimmaa ja kaikenlaista.
Se iski taas sairaana olon jäläkee, hirmunen vimma saaha puhistettua joka nurkka.
Ja ku tuommosella vimmalla alotat siivoamaan, loppua ei meinaa näkyä. Seinä tuli vastaan, ku voimat loppu ja sitte sitä mopin kans kilpaa kumarreltiin lattialle.

Arjen pikkuriikkisiä iloja on pesty tyyny ja peitto, puhtaiden petivaatteitten tuoksu, 
luutuamisen jäliltä raikas ilma ja hyvä järjestys!

Vimman viimeset tuulet sai vaihtamaan uuet, väliaikaset kuvat kehyksiin. 
Mulla on työn alla oleva haave, kuudesta kultasesta kummilapsesta kuvat kehyksiin ja seinille.
Siitä mää ne näkisin, joka päivä, ne rakkaat.
Pari kehystä vielä puuttuu ja ne kuvat. 
Tykkään mahottomasti erilaisista korteista, joten ei oo hassummat noi kortitkaan kehyksisä.






Ja tuo ilma, se muistuttaa jo niin kovasti kevättä.
Oisko se jo kevät? 
Siitä oon varma, että lissääntyny auringonvalo on parasta!!

Ja on niin ihana, että monen kiireen, sairastelun ja ressinki keskelle,
mahtuu päivä, jollon moni asia näyttäytyy ihan eri valossa.  
Tuntuu, että monella suunnalla näkkyy toivon tuiketta ja lähestyvä kevättuuli saa olon kevyeksi.










Ja mulla on kaks uutta ihanaa kirjaa!
Oona ja Eetu, Ei nukuta 
 Itkosen Keinuhevosen kengittäjä
Aarteita. 
En tiiä vielä, löytävätkö joskus jonkun lahjapussukkaan, vai jääkö omaksi iloksi 
ja pikkuvieraiden varalle.


HÄN

Hän koskettaa 
isäänsä sormillaan.
Koskettaa uudestaan.

Sillä tavoin hän oppii
muiden joukosta
sen ihmisen tuntemaan. 

J.Itkonen


4 kommenttia:

  1. Aah, mikä ihana juttu ja kuvat myös!

    Ja Jukka Itkonen: hän on yksi parhaista! Luepa semmonen kirja kuin Kuutanssi. Ihania ihania runoja! Oon lapsillekin lukenut jo vuosia sitten sen iltasaduksi ääneen. Läheskään kaikkia runoja ei varmaan ymmärtäneet, mutta runojen rytmi on niin ihanan keinuva, lapsi nauttii siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, sinä ihana! ♥
      Nii on, määki tykkään mahottomasti Itkosen runoista. Ja kiitos vinkistä, kuulostaa hyvältä! :) Pistän muistiin ja etin seuraavalla kerralla kirjaston hyllystä Kuutanssin.

      Poista
  2. ihania kirjoja,ihana tuo Joelin taulu ja hauskoja saippua-kuplia...

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos jo etukäteen! ♥