torstai 21. elokuuta 2014

Herkkyydestä



Mää oon monta kertaa jutuissa maininnu mun herkkyyestä. Tää juttu on ollu pitkään luonnoksena, mutta nyt erään keskustelun tuloksena on pakko julkasta. 

 Viime aikoina oon törmänny artikkeleihin, jotka on käsitelly erityisherkkiä ihmisiä. Jutut on auttanu mua aivan hirviän paljo! Helpottaa ihan hirviästi saaha tietoa ja ylleensäki lukea, että erityisherkän piirteille löytyy syy hermojärjestelmästä. Jos tätä lukkee joku, joka tunnistaa ittensä tavallista herkemmäksi, luepa tää juttu loppuun asti. Ja vaikket tunnistakaa, luepa siltiki. :) 
Monesti on vaikia selittää ulkopuoliselle miten kokonaisvaltasesti erityisherkkyys vaikuttaa itteen,  miten syvällisesti ellää ja kokkee niin pinnalliset kuin syvällisemmätkin jutut.
Tuntuuko Sinusta, että Sinun pitäisi olla aina hyvä ihminen? Soimaako omatunto helposti, kun olet sanonut tai tehnyt tai jättänyt tekemättä jotakin, mikä ehkä saattaisi loukata jotakuta tai aiheuttaa pettymystä? Iskeekö jälkiahdistus joskus, kun olet ilmaissut itseäsi ehkä “liian” spontaanisti tai sanonut mielipiteesi tai tarpeesi “liian” avoimesti ja suoraan? Tai kun tuntuu, että olet ollut “liian” hiljaa tai “liian” jotakin muuta? Tuntuuko vaikealta hyväksyä itselle oikeus ns. terveeseen itsekkyyteen? Vaaditko itseltäsi  – ja ehkä myös muilta – epäinhimillisen täydellisiä suorituksia ja ominaisuuksia?
Herkkyys on aliarvostettu ominaisuus
Näen usein ihania herkkiä ihmisiä, jotka eivät tunnista omaa ainutlaatuisuuttaan ja arvoaan, vaan ovat oppineet pitämään herkkyyttään vikana, puutteena ja jopa häpeänä. Se tuntuu surulliselta, enkä aina itsekään ole osannut arvostaa herkkyyttäni.
Herkkyys on aliarvostettu ominaisuus. Erityisen herkkiä ihmisiä (engl.highly sensitive person) on arvioitu olevan noin 20% ihmisistä. Sama jakauma löytyy myös ainakin yli 100 eläinlajin parista eli kyse on maapallon elämän järjestäytymisestä viisaaksi kokonaisuudeksi. Ihmisten kohdalla epäilen, että luku saattaa olla kasvava ja nykyajan lapsista osuus voi olla suurempi. Tarkoitan hermojärjestelmän tasolla synnynnäisesti ilmenevää herkkyyttä. Hermojärjestelmämme reagoi herkemmin ärsykkeisiin ja aivomme prosessoivat tietoa syvemmin. Se ei ole vika eikä vamma, vaan ominaisuus, jota ihmiskunta tarvitsee yhtä lailla kuin kovanahkaisempiakin tyyppejä.
Herkkyys ilmenee yksilöllisesti, toisen herkkyys tuntuu monella tavalla ja toisen ehkä vain yhdessä tai kahdessa asiassa. Lisäksi joukossamme on myös monia “piiloherkkiä”, jotka ovat opetelleet suojaamaan tunteensa ja sisimpänsä niin hyvin, etteivät itsekään enää tiedä olevansa todellisuudessa herkkiä.
Herkkyys on lahja ja haaste
Toisinaan on helppo rakastaa herkkyyttään. Kun mielikuvitus lentää, luovuus kukkii ja ympäröivä kauneus sykähdyttää. Syvällinen keskustelu ystävän kanssa, herkkä hetki rakkaan sylissä tai sisintä koskettava taide-elämys. Herkkyys on suuri lahja, kun ihanat asiat voi kokea niin syvästi!
Herkkyydessä on myös rasittavia puolia. Saatat kysyä itseltäsi esimerkiksi: Miksen jaksa tehdä pitkää päivää niin kuin muut? Miksi koen toistenkin tunteet kuin omani?  Miksi nukun huonosti jännittävien tapahtumien aikaan? Miksen kestä ihmisjoukkoja, väittelyitä ja kiirettä niin kuin muut? Vastauksena voi olla hermojärjestelmäsi erityinen herkkyys, etkä ole yksin, meitä on viidesosa kaikista.
Herkkyys vaatii erityishuomiota, että se pääsee kukoistamaan. Mm. intuitio, empatiakyky, luovuus ja tarkka havainnointikyky liittyvät usein herkkyyteen. Herkkyyden hedelmät jäävät vakan alle, jos ihminen on stressin musertama tai kiireen kuristama. Tämä äreä ja väsynyt henkilö ei tosiaankaan vaikuta lahjalta ihmiskunnalle ja hänen omakin itsetuntonsa voi olla maassa.


Herkkyys tarvitsee huolenpitoa ja arvostusta
Iän ja ajan myötä moni meistä löytää itsensä uudestaan, syvemmin ja aidommin. Aikuisuuden ja vapaiden valintojen myötä mahdolliset tunteiden suojakuoretkin voivat vähitellen pudota. Sisältä kuoriutuva herkkä ihminen tarvitsee erityistä huolenpitoa, arvostusta ja itsetuntemusta. Missä menevät rajani? Mikä vahvistaa minua ja mikä heikentää? Miten järjestän arkeni siten, että todelliset lahjani pääsevät esille? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä kaikille, mutta varsinkin erityisen herkälle ihmiselle.
Oletko vastuumagneetti
Kotonakin saatat olla vastuumagneetti. Tai sitten et jaksa enää kotitöitä, kun mehut ovat menneet työpaikalle. Sinuun luotetaan, mikä voi tuntua hyvältäkin, mutta samalla työkuorma hivuttautuu suuremmaksi ja suuremmaksi…
Työpaikalla vastuuntuntosi todennäköisesti huomataan ja siitä hyvästä saat lisää vastuuta ja tehtäviä. Pöydän nurkallasi oleva tehtäväpino kasvaa kuin huomaamatta. Käytävällä ohimennen kollega tai esimies tarjoaa lisähommia ja ehkä turhankin helposti otat ne vastaan.
Ja tässä seuraa se varoitus: Vaikka vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat hyviä piirteitä, liiallinen tunnollisuus voi ajaa Sinut loppuun.


Anna itsellesi sitä mitä todella tarvitset
On vaarallista antaa mielensä viedä: “Teen vielä tuon ja tuon, ja tuon, on jaksettava vielä tämä ja tämä, pitää ehtiä hoitaa vielä tämä ja tuo” – apua! Kehosi ja hermojärjestelmäsi huutavat armoa. Elimistösi on stressitilassa, toimit puoliteholla ja pitkään jatkuessaan olet vaarassa uupua.
Anna itsellesi sitä mitä todella tarvitset. Toimeliaisuuden vastapainoksi me erityisherkät tarvitsemme erityisen paljon rauhaa, taukoja, lepoa  ja rentoutumista. Mikä elämässä on todella tärkeää? Mikset järjestäisi arkeasi arvojesi mukaiseksi?
Kunnioita omia rajojasi
Vastuut on hoidettava, mutta ehkä se onnistuisi joskus kevyemminkin, vastuita voi myös jakaa ja joskus voi jättää asioita kokonaan tekemättä ilman, että siitä kukaan kärsii. Täydellisyyteen pyrkimisen sijasta on viisautta opetella, että riittävän hyvä riittää.
Pysähtyminen kuulemaan kehon ja mielen viestejä
Monella herkällä on huomaamatta kuukausien tai vuosien aikana kertynyt viritystila kehossa. Se voi ilmetä monin stressin oirein kehossa ja mielessä. Yleisiä oireita ovat mm. univaikeudet, väsymys ja ärtymys, muistiongelmat, päätöksen teon vaikeudet sekä esimerkiksi päänsäryt, lihasjännitykset ja vatsavaivat.
Herkän hyvinvoinnille on ensiarvoisen tärkeää oppia kuulemaan oman kehon ja mielen viestejä ja tarpeita sekä toimia niiden mukaan. Kehon ja mielen tarpeet ovat meillä jokaisella yksilölliset, vaikka joitain yleisiä lainalaisuuksia onkin, ja ne selviävät vain pysähtymällä ja itseä kuuntelemalla.
Psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen 
Jutut kopioin Helin blogista, joka löytyy täältä.


Tää herkkis sai äsken niin ihanan yllärin. Pikkusisko oli sallaa kattanu ihanasti pöyän, laittanu 
hyvää iltapallaa ja tunnelman kohilleen. Tuli mun luo, halas ja pyysi valmiille iltapalalle. 
Lämpimät värreet meni pitkin kehoa ja kyyneleet tuli väkisin, nyt on nii herkkää.. :) 


Sulosta iltaa sinneki ♥ 



maanantai 18. elokuuta 2014

Muutoksia


♥      ♥      ♥      ♥      ♥      ♥ 

"... Mutta sinäkö siellä, Syksy
vaihtamassa päivän valoa lempeään ruskoon,
vaikka päivän sydän valon ikävää täynnä
Ja syvällä mielessä kukkiva kesä ja aaltojen keinu ..."

Tekis mieli lujasti pittää kiinni eikä päästää menemään, kulkia kesän valossa, ilossa ja lämmössä.
Toisaalta, tekis mieli hypätä jo villasukkiin, sytyttää kynttilöitä pimenevään iltaan, 
lähteä villapaidassa ulos ja antaa kirpeän syysilman tuntua poskissa.
Vielä mennään kuitenki kahen ihanan vuodenajan välisä, vielä ei tunnu poskipäissä syysilma 
eikä kuitenkaa ennää kuljeta paljain jaloin.

Syksyssä on aina kutkuttava uuden alun tunne. Syksyssä on paljon hyvvää. Mutta jotenkin se 
aina aluksi kirpasee, ku kesä jää. 







Olen hyvästellyt onnellisena, mutta haikeana työelämän, ihanat työkaverit ja lapset.
Työn tuoma vastuu vaihtuu vastuuseen omasta oppimisesta. Ihan pian kuljen koulureppu olalla.
Ekaluokkalaisen tavoin suuntaan mieli avoimena, odottavana ja kutkuttavana oppimaan.
Tuntuu hyvältä.

Kyssyin yheltä lapselta, että mitenkähän meinaan pärjätä sitte, ku tullee ikävä, sehän nimittäin tullee!
Pojan neuvo oli, että mee sitte ukin tai mummin luo. On kavereita eikä tuu ikävä. ♥ 




♥      ♥      ♥      ♥      ♥      ♥