maanantai 29. syyskuuta 2014

Luontoterapiaa


Viikonloppuna vietiin siskon kans tätien mussukoita retkelle.
Oli evästä, naurua, monen asian ihmettelyä, kauhistelua muurahaisten yrittäessä herkkujen kimppuun,
 oli piiloleikkiä, käpylehmien tekoa ja sammaleilla pomppimista. 
Etenki oli iloa ja riemua, niin isoilla ku pienillä. 










Kun tätä menoa ja kiirettä on enemmän ja vähemmän, 
sitä enemmän kaipaan luontoon.
Eilen kävin kotikotona lenkillä metässä, välillä piti vaan pysähtyä kuuntelemaan
lehtien kahinaa tuulessa ja hengitellä raikasta ilmaa syvään sisään ja ulos, ai että tuntuu
aina hyvältä Oulun hajujen jäläkee!

Aattelinpa myös yhistää koulutehtävät ja luonnon. Keksin pittää äikän puhheen 
luonnon ja luontovalokuvien merkityksestä ihmisen stressitasoon.
Saapa nähä mitä siitä tullee. :) 


perjantai 26. syyskuuta 2014

Arvonta


Blogini on sunnuntaina kokonaisen vuoden vanha, joten arvotaanpa sen kunniaksi.

Yhdelle onnekkaalle on tiedossa suklaata, Annon musta tarjotin ja Apila-keittiöpyyhe.
Jokaiselle on jaossa yksi arpa. 
Arvonta alkaa tästä hetkestä ja päättyy perjantaina 3.10.2014 kello 24.






Toivotan jokaiselle arpaonnea!


torstai 25. syyskuuta 2014

25. syyskuuta


Kerronpa teille yhen hölmön jutun.

Oltiin eilen siskon kans kaupasa ja molemmat puhu jotenki siihen suuntaa, että
karkkia tekis mieli. Kaupan läpi kävellessä heiteltii vuorotellen asiasta omaa mielipidettä ilmaan.
Kun sitte oltii oikialla osastolla ja ehoteltiin vaihtoehtoja suklaan ja mättökarkkien väliltä, 
viereemme tuli nuori mies miettimään luultavasti sammaa ku me, ostaako vaiko eikö. 
Ja voitteko kuvitella, tämä mies lähti tyhjin käsin kassalle. Just sillon, ku
mulla oli pikkusylkyjä suusa pelkästä ajatuksesta, että sais karkkia.
Kyseinen mieshenkilö valintoinensa sai mussa aikaan sen, että ehotin
siskolle sammaa, marssittas pois ilman karamelleja. Lopulta päädyttii siihen, että
ostetaan vaan pikkujutut ja niin me ostettii.

Kotona paljastin siskolle saman, ku nyt paljastan teille. 
Jos oisin ollu tilanteessa yksin, oisin lähteny tyhjin käsin kaupasta, tuntenu yhtä aikaa hyvää mieltä
siitä, että pystyin olla ostamatta, MUTTA potien kamalaa karkintuskaa.
Ja vain siksi, että oon nii kilpailuhenkinen ja vaativa itteni kans.
Eikö oo ihan hölmöä? 


Nämä kuvat vastapainoksi karkille.







Nyt lähen kahville ystävän kans, ihanaa! 

Iloista päivänjatkoa jokkaiselle! 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Melekosta sakkia


Viikonloppuna sain ihanan ystävän opiskelemaan yhesä mun kans. Opiskelun
tehokkuus on ollu monesti korkiampiki, mutta ajatus oli tärkein, hih.
Joka tapauksesa palkittii ittemme ahkerasta opiskelusta tai paremminki ajatuksesta olla ahkerana.
No, ollaan me ennen viikonloppua oltu tosi reippaita. Koulua takana hurjat neljä ja puoli viikkoa. :D






Muistettiin me ainaki nauraa, syyä, tavata hetken tärkeitä ihmisiä, porista niitä ja näitä.
Ja ehkä tärkeimpänä, kuunnella toista, vaihtaa ajatuksia ja tuntemisia. 

Nyt tuntuu viikonlopun ihanuus olevan jo kaukana.
Kalenteri on kaikkia muuta ku kaunista katottavaa. 
Hommaa on enemmän ku kellosa tunteja.
Tuntuu, että pitäs olla monesa paikasa yhtä aikaa, pinna on lyhentyny arvaamattomaksi ja kaikenlisäksi osa keskittymiskyvystä on teillä tuntemattomilla.

Yksinkertasesti sanottuna, mulle ei sovi kiireinen elämä, ei sitte yhtään!
Mutta eipä nuo asiat tunnu kyselevän, että oisko nyt hyvä aika mun tulla. Tulevat vaa kaikki 
ronskisti kyllään yhtä aikaa, että semmosta sakkia täälä päin!




sunnuntai 21. syyskuuta 2014


Nappasin kameran mukkaa apteekkireissulle ja hurrautin pyörällä kaupungin laitamille. 

Annoin hiusten hulmuta syystuulessa. Annoin auringon lämmittää poskipäitä. Vielä hetken
sen säteissä on sitä oikeaa lämpöä. 
Annoin kaupungin hälyn painua kuulumattomiin. Ihastelin
lehtipeittoja ja väriraitoja. Ja ikuistin myös jotakin.











Ja nyt kyselen, että miten saisin pidettyä mukana, koko pitkän talven yli
kaikki syksyn ihanat värit, auringon säteet ja lehtipeitot, miten? 
Ihan selvästi talven ja pitkän pimeän ajan tulo ahistaa.
Mutta kyllä siitä taas selvitään, niinhän? 


tiistai 16. syyskuuta 2014

160914










Pikkuhiljaa alkaa elo tuntua tutulta uuessa kotikolosessa.
Huonekalut ja tavarat on jo osaksi löytäny oman paikkasa olla ja ilostuttaa meitä asukkeja.
Tuntuu hyvältä avata ovi tänne mun ja siskon omaan paikkaan. 
Täällä on hyvä touhuta ja elää arkea.

Mun arki vaan on tosi kiireistä vielä joitaki viikkoja. On aikaa vieviä, vaikeita kursseja monta ja
opettajien lomautuksia, jotka lissää itsenäistä opiskelua mahottomat määrät.
Yritän kuitenki muistaa kohtuuen, opiskelussaki ja nauttia myös samalla
syksystä ja elämästä muutenki. Näistä kiireisistäki hetkistä löytyy iloja ja mukavia asioita.
Vaikkapa semmonen, että koulupäivän jäläkeen saat keittää makukahvia, jota
on säästelty kaapissa pitkään, mietitty antasko jolleki vai pitäiskö itellä. Arjen pieniä hienouksia, iloja. 


lauantai 13. syyskuuta 2014

130914






Olipa eilen päivä, ois pitäny ollu hyvä opiskella, ihan aamusta iltaan.
Vappaapäivä, ihan koko päivä. Aamulla hyvä aamupala, ulkona happihyppely, sitten reippaasti kirjojen ääreen ja opiskelemaan. Niin, suunnitelma oli hyvä. Mutta.

Kävipä niin etten koko päivänä avannu koulukirjoja.  
Aluksi hirvitti, mutta nyt oon tyytyväinen, koko viikko oli menny torstaihin saakka pelkästään opiskellen.
Luin uutukaisen kirjan ja lehtiä, kuvailin, syysilmaa kävin nauttimassa montaki kertaa ja samalla hain syksyä vähän sisälle...
Toisin sanoen otin koko päivän lepposasti, mukavia pieniä juttuja tehden.






Kirjasta voin sanoa tämän verran: IHANA, alusta loppuun.

Tännää on opiskelua eilisenki eestä.
Joten pitemmittä puheitta, reipasta lauantaita sinneki! 
Nautitaan tuosta syysauringosta. 


perjantai 12. syyskuuta 2014

12.9


Pyydän anteeksi tätä kamalan pitkää hiljaisuutta, 
valitettavasti tämä on ollu pakollista. 
Ja siksi oonki hyvillä mielin sallinu tämän tapahtua. 

Kun arjessa ja elämässä tapahtuu yhtä aikaa monen monta isoa
muutosta, vähän pienempiäki lisäksi, arki on melekosta...




Me ollaan muutettu.
Entinen kolonen on hyvästelty,
muutto ja kaikki muut hässäkät suoritettu kamalan flunssan kourissa.
Pikkuhiljaa sopeudutaan uuteen. Ihana, että täällä alakaa näyttää
jo kodilta. 



Ja mää oon alottanu sen koulun, kaiken tämän härdellin keskellä.
Näin aluksi uutta tietoa ja infoa puskee hullunlailla.
Uusia nimiä ja kasvoja luokka täynnä, mutta pikkuhiljaa alakaa tuntumaan tutulta.
Tosi mukavia ihmisiä, elosaa porukkaa, toisia tsempataan ja autetaan nyt jo!

Ja tietenki täsä pittää yrittää saaha aikataulut ja menot opiskelujen kans sopivaksi.
Tämä onki ollu yllättävän haastavaa, mutta uskosin, että aika tekkee
tehtävänsä täsäki asiassa.



Mutta se on selvää, että väsymys iskee kaiken tämän jäläkee hurjalla voimalla vasten kasvoja.

Pikkuhiljaa kuitenki pää ja mieli alakaa selvitä sumusta, ja tajuan:

mulla on ihana uus kotikolo

opiskelu on mukavaa

uusiin ihmisiin on mukava tutustua

ihminen tarvii haasteita

arki on parasta

syksy on ihanaa aikaa


Vielä kun tervehdyn tästä kamalasta flunssasta kokonaan, viimesimmätki
sumun rippeet katoaa.

Toivotan kaikille oikein mukavaa syksystä viikonloppua!


♥      ♥      ♥      ♥      ♥      ♥