tiistai 18. elokuuta 2015

Myönteistä ajatusta




Lähes joka ilta saan nauttia iltapalaa tähtitaivaan alla lämmön yhä helliessä ihoani. Ja kun tuo samainen lämpö saa minut päivisin hakemaan vedestä viilennystä ja tuuli tuo aurinkorasvan tuoksun nenääni, muistan, että minulla on vielä kesä ja nautin siitä.

Jokaisen yhdentoista päivän aikana, jonka olen täällä viettänyt, olen kohdannut kadulla tuntemattomia ihmisiä, mutta vaikka olemme tuntemattomia, me tervehdimme.
Pienet positiiviset kokemukset ovat tuntuneet erittäin hyvältä. Ehkä siksi, koska olen viime aikoina pohtinut paljon ihmismielen kummallisuutta.

Maailma olisi erittäin paljon ihanampi paikka, jos me olisimme ystävällisiä kaikille. Etenkin niille, jotka poikkeavat ulkoisen mielikuvan perusteella meistä itsestämme eniten. On ehkä helpompaa kohdata ihminen, johon tuntee jonkinlaista yhteyttä, samanlainen pukeutumistyyli, sama mielenkiinnon kohde, sama opiskelupaikka, sama uskonto tai kulttuuri, tai jokin muu asia joka tuntuu tutulta. En tiedä olenko ihan väärässä, mutta siltä minusta tuntuu.

Eräs ilta olimme ystäväni kanssa tulossa asunnolle ensimmäistä kertaa bussilla. Jostain kumman syystä jäimme aivan liian aikasin bussista pois. Yritimme löytää tutun näköisiä katuja ja maamerkkejä. Aikamme talsittuamme törmäsimme paikalliseen, jolta kysyimme apuja. Hän otti taskustaan kännykän ja näytti meille reitin, mutta päättikin lähteä viemään meitä lähemmäs. Kyllä oltiin helpottuneita kun tutun näkönen tie tuli näkyviin. Mies sai meiltä isojen hymyjen kera lämpimät kiitokset. Ja uskon, että kaikilla meillä läikähti sisällämme ilo tapahtuneesta.

Jälkeenpäin puhuttiin miten hyvä mieli ja syvä positiivinen mielikuva tuollaisesta jää. Niin vähän se vaatii vaivaa, ei aina ollenkaan, jos autamme toista avun tarpeessa ja olemme kohteliaita jokaiselle.

Nämä kaikki, niin pimeät lämpimät illat kuin lämpimät kohtaamisetkin, lievittävät koti-ikävääni. Nyt olen ollut kolme päivää yksin, ystävän lennettyä takaisin Suomeen. Onpa ollu pitkän oloisia päiviä. Alan kuitenkin saamaan jo jonkinlaista rytmiä päiviin. Lehtijutun innoittamana olen tänään päättänyt keskittyä loppuaikana myönteisiin mielikuvaharjoitteluihin ja terveyttä tukevaan hengittämiseen. Nyt joku teistä naurahtaa ruudun toisella puolella, ymmärrän tuon kuulostavan hassulta, mutta sanonpa vaan, että kannattaa kokeilla. Ja ehkäpä innostun joku päivä palaamaan tähän aiheeseen.

Myönteisiä tuntemisia kaikille!

Ps. Hassua, että joskus teksti tulee enemmän kirjakielellä. :) 






8 kommenttia:

  1. Myönteistä ajattelua voi opetella :) Ja totta muuten puhut,kyllä täällä koti-maassa ois aihettakin siihen...Hymy kadulla vastaan tulevalle voi piristää pitkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Suomessa se on jotenki yllättävää ja erikoista, odottamatonta jos tuntematon ihminen hymyilee tai sanoo muutaman sanan.
      Mutta ehkä me aletaan pikkuhiljaa oppia, mää hymyilen usein vastaantuleville ja olen jo saanut joitakin hymyjä takaisin. :)

      Poista
  2. Tiedätkö, kun luin, ajattelin että mitä sinulle on tapahtunut! Mutta se on tuo kieli! Tunnut tutummalta, kun ei ole murretekstiä. Teidän murteenne ei ole minun murteeni, joten se on hieman vierasta. Mutta tällainen yleiskielinen tuntuu heti tutulta, ja teksti herättää paljon ajatuksia.
    Ihanat kuvat, kaunis valo niissä.
    Voi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska! :) Joskus en oo osannu kirjottaa ollenkaan kirjakielellä, mutta huomaan, että pikkuhiljaa opin. Ja huomaan, että sillon ku jutut on kasvanu ja kehittyny pikkuhiljaa sisälle, ne tulee ulos kauniimmalla kielellä.
      Kiitos! <3

      Poista
  3. Nuoruus
    Katson nuoria kasvojasi
    joiden ainoat rypyt
    syntyvät naurusta.
    Voisin antaa sinulle viisaita neuvoja -
    minä, joka olen kokenut niin paljon enemmän -
    mutta en anna,
    sillä nuoruuden ei kuulu olla arka
    vaan nauraa juuri noin,
    nauraa kumoon pelot ja epäilykset,
    nauraa ja halata ja sanoa sanoja
    joiden edessä kaikki maailman viisaus on vaiti:
    sä olet niin ihana Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kaunis kiitos ihanasta kommentista sinulle kuka ikinä oletkin! <3
      Mun piti lukia tuo moneen kertaan, kommenttisi sai tunteet pintaan voimakkaasti!

      Poista
  4. Yhdyn edellisen Anonyymin kirjoittamaan runoon ja sen viestiin! Olet ihana ja rakas siukku minulle ♡ Säilytä iloinen hymy ja silmien tuike! Rakkaudella isosiukkusi ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡ kiitos, kiitos, kiitos ♡
      Kuin myös, tärkeä ja rakas olet minulle ♡

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos jo etukäteen! ♥