keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ajatusta





Olen väritellyt värityskirjaa ja opiskellut samalla värejä espanjaksi, negro, rojo, azul, verde, amarillo jne. Tänään sormiini on tarttunut monia eriä vihreän sävyjä keltaisen lisäksi. Ajattelen, että juuri nyt tarvitsen noita värejä. Väritän ja huomaan, että ajatuksistani ovat kadonneet amarillot ja rojot.

Värityksen jälkeen kaadan maitoa kuppiin, lämmitän maidon kuumaksi, jonka jälkeen täytän loput kupista kahvilla. Kun maito ja kahvi ovat molemmat kuumia, en voi juoda kahvia heti. Mutta voin jo tuoksutella ja nautiskella ajatuksella, että pian saan hörpiskellä.
Joskus ajattelin, että on ihan hölmöä lämmittää myös maito kahviin, mutta enää en ajattele. Olen tullut siihen tulokseen, että maito lämmitetään juuri siksi jotta kahvi on todellakin kuumaa, etkä voi juoda hötkyillen vaan lepposasti nautiskellen.

Juon kahvia ja mietin monenlaista, odotan lääkärin tuloa.

Luulin jo, että tauti alkaa olla voiton puolella. Eilen illalla kuitenkin tunsin miten olo otti askeleita taaksepäin ja tänään se on tehnyt sitä urakalla. Lääkäri tuli ja totesi aavistukseni todeksi, sairastan jälkitautina keuhkoputkentulehdusta ja astma on ärhäkkänä. Helpotus, että lääkäri oli aivan ihana. Hän oli läsnä ja kuunteli koko pitkän tarinani, kysyi välillä ja taas kuunteli, kertoi ja perusteli, oli todella asiantunteva ja kohteli minua kunnioittavasti. Päätös lääkityksestä tehtiin yhdessä ja paranemisia toivotellen hän jätti minut lepäämään.

Lääkärin lähdettyä, istahdan sohvalle ja alan näpytellä viestiä äitille, tunnen miten kyyneleet valuvat jo poskipäilläni. Olo tuntuu kovin tyhjältä ja väsyneeltä. 
Pettymyksensietokykyä koetellaan ja koti-ikävä tuntuu tällä hetkellä turruttavalta. Huominen espanjan tunti on haave vain ja on aika edelleen levätä.


Tulin ihan naapurissa olevaan ravintolaan lähettämään tämän tekstin. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja pyydettiin valitsemaan mieluinen paikka. Otan rauhallisen nurkkauksen sisältä, jonne asettaudun tietokoneeni kanssa. Ennen kuin minulta ehditään kysyä mitään, mietin jo mielessäni, should i say un tẻ verde por favor or green tea please, päädyn jälkimmäiseen, koska olen kiinalaisessa ja ajattelen, että täällä puhutaan varmaan enemmän englantia.

Hauskaa huomata, että ajattelen paljon englanniksi ja samalla yritän opetella espanjaa. Tuntuu mahtavalta, että olen jo oppinut jotakin. En lannistu siitäkään, että monesti joudun vaihtamaan pian englantiin, kun minun oletetaan puhuvan enemmänkin espanjaa ja kuulen elehtivällä, nopealla tahdilla puhetta, josta ymmärrän vain sanan sieltä, toisen tuolta. 

Juon teetä, annan sen lämmittää mieltä ja kehoa. Toivon samalla ja uskonkin, että huomisessa päivässä värit ovat kirkkaampia. Ja voinhan huomennakin värittää, puukynien värit pysyvät ja hoitavat. 
Voisinpa melkein laittaa aamuksi herätyksen ja juoda aamukahvit katsellen auringonnousua.

Nyt sanon, hyvää yötä ja kauniita unia!





lauantai 10. lokakuuta 2015

kymmenes kymmenettä

 
 



Minun asunnon parvekkeelta näyttää puoli yhdeksän aikaan aamulla mahottoman kauniilta. Taivaanranta on auringon noustessa kaunis näytelmä. Se vaihtaa väripeittoaan todella nopeasti ja saa olon tuntumaan satumaiselta. Jonakin aamuna laivat lipuvat merellä, mihin lie menevät. Toisena aamuna merellä tyrskyää, toisena taas on aivan tyyntä. Minä saavutan ihmeellisen ja suuren vapauden tunteen, kun on paikka josta näkee kauas. On helpompi antaa ajatustenkin lähteä lentämään ja voi tuntea kaiken olevan mahdollista.

Täällä edelleen köhin ja voin hieman heikosti. Keuhkot tarvitsevat nyt todella lepoa. Tässä olen taas sairaana ajatellut sitä, että elämä on tässä ja nyt, ei huomisessa tai sinä päivänä kun voin paremmin. Olen kovasti yrittänyt löytää jokaisesta päivästä jotakin kaunista ja muistaa oleellisimmat.

Tällaista täällä tänään. Toivottavasti pian voin paremmin ja pääsen touhuamaan, sillä tehtävälistalla on paljon asioita. Jospa te olette pysyneet ja pysytte terveinä! Toivotan mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle!

 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Arvonnan voittaja


 
 


Muutama viikko sitten, kun olin vielä Suomessa, sain kuvata siskoni ihanaa perhettä ja nyt olen niiden kuvien parissa puuhastellut. Ihana tunne kun joukossa on omastakin mielestä onnistuneita kuvia. Tämä kuva saa minut hymyilemään uudestaan ja uudestaan, joten
tällä kuvalla toivotan iloiset ja lämpöiset onnittelut Julille, jolle onni tällä kertaa osui, numerolla 16. 

Sen verran kuulumisia myös täältä, että olen ollut jo jonkin aikaa sairaana, vieläkin puolikuntoisena, joten asiat etenevät nyt hitaanlaisesti, niin täällä blogin puolella kuin muutenkin. Ensimmäinen espanjan tuntini jäi välistä kuumeen takia, mutta huomenna lääkkeen voimin suuntaan odottaen ja hyvillä mielin oppimaan uutta, jee! Toivottavasti te siellä olette pysyneet terveinä. Mukavia syyspäiviä sinne, täällä on kovin kesäistä vielä, lämpötila huitelee edelleen lähellä 30 astetta, joten täällä tarkenee. :)

Onnea vielä voittajalle ja kiitos kaikille teille, jotka jätitte arvonnan yhteydessä onnitteluja ja viestiä! :)