keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ajatusta





Olen väritellyt värityskirjaa ja opiskellut samalla värejä espanjaksi, negro, rojo, azul, verde, amarillo jne. Tänään sormiini on tarttunut monia eriä vihreän sävyjä keltaisen lisäksi. Ajattelen, että juuri nyt tarvitsen noita värejä. Väritän ja huomaan, että ajatuksistani ovat kadonneet amarillot ja rojot.

Värityksen jälkeen kaadan maitoa kuppiin, lämmitän maidon kuumaksi, jonka jälkeen täytän loput kupista kahvilla. Kun maito ja kahvi ovat molemmat kuumia, en voi juoda kahvia heti. Mutta voin jo tuoksutella ja nautiskella ajatuksella, että pian saan hörpiskellä.
Joskus ajattelin, että on ihan hölmöä lämmittää myös maito kahviin, mutta enää en ajattele. Olen tullut siihen tulokseen, että maito lämmitetään juuri siksi jotta kahvi on todellakin kuumaa, etkä voi juoda hötkyillen vaan lepposasti nautiskellen.

Juon kahvia ja mietin monenlaista, odotan lääkärin tuloa.

Luulin jo, että tauti alkaa olla voiton puolella. Eilen illalla kuitenkin tunsin miten olo otti askeleita taaksepäin ja tänään se on tehnyt sitä urakalla. Lääkäri tuli ja totesi aavistukseni todeksi, sairastan jälkitautina keuhkoputkentulehdusta ja astma on ärhäkkänä. Helpotus, että lääkäri oli aivan ihana. Hän oli läsnä ja kuunteli koko pitkän tarinani, kysyi välillä ja taas kuunteli, kertoi ja perusteli, oli todella asiantunteva ja kohteli minua kunnioittavasti. Päätös lääkityksestä tehtiin yhdessä ja paranemisia toivotellen hän jätti minut lepäämään.

Lääkärin lähdettyä, istahdan sohvalle ja alan näpytellä viestiä äitille, tunnen miten kyyneleet valuvat jo poskipäilläni. Olo tuntuu kovin tyhjältä ja väsyneeltä. 
Pettymyksensietokykyä koetellaan ja koti-ikävä tuntuu tällä hetkellä turruttavalta. Huominen espanjan tunti on haave vain ja on aika edelleen levätä.


Tulin ihan naapurissa olevaan ravintolaan lähettämään tämän tekstin. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja pyydettiin valitsemaan mieluinen paikka. Otan rauhallisen nurkkauksen sisältä, jonne asettaudun tietokoneeni kanssa. Ennen kuin minulta ehditään kysyä mitään, mietin jo mielessäni, should i say un tẻ verde por favor or green tea please, päädyn jälkimmäiseen, koska olen kiinalaisessa ja ajattelen, että täällä puhutaan varmaan enemmän englantia.

Hauskaa huomata, että ajattelen paljon englanniksi ja samalla yritän opetella espanjaa. Tuntuu mahtavalta, että olen jo oppinut jotakin. En lannistu siitäkään, että monesti joudun vaihtamaan pian englantiin, kun minun oletetaan puhuvan enemmänkin espanjaa ja kuulen elehtivällä, nopealla tahdilla puhetta, josta ymmärrän vain sanan sieltä, toisen tuolta. 

Juon teetä, annan sen lämmittää mieltä ja kehoa. Toivon samalla ja uskonkin, että huomisessa päivässä värit ovat kirkkaampia. Ja voinhan huomennakin värittää, puukynien värit pysyvät ja hoitavat. 
Voisinpa melkein laittaa aamuksi herätyksen ja juoda aamukahvit katsellen auringonnousua.

Nyt sanon, hyvää yötä ja kauniita unia!





9 kommenttia:

  1. ♡Paljon voimia sinne ♡ parane pian ♡. Eilen A kans juteltiin et kuin epäreilua että sua nyt vastustaa etkä pääsen alottelemaan siellä normaali arkea. Jenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡ Lämmin kiitos ♡ Eiköhän se vihdoin tästä kun lääkkeet alkaa vaikuttamaan!
      Sepä se, mikään ei oikeen edisty ja yksinolo sairaana ei oo kivaa. Mutta tänään on jo ollu parempi mieli, espanjan tunti jäi välistä joten sitäki enemmän oon itekseen opiskellu. :)

      Haleja sinne, erityisterkut kummitytölle ♡

      Poista
  2. Tosi ihana teksti! ♡
    En tiedä vaikuttaako alakuloinen olo tai sairastaminen sen, että aistit jotenkin terävöityy ja kirjoittaa tosi tarkasti, vaikka aiheet on surumielisiä. Silloin kun menee tosi hyvin, kaikki on railakkaampaa eikä ehdi pysähtyä yksityiskohtiin. En tiedä, mutta tämmönen olo tuli. Tykkäsin lukea tätä.

    Paranemisia! Ihanaa kun on tuollaista, että lääkäri tulee kotiin katsomaan!

    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♡
      Mää luulen et se on just noin ku kuvasit! Sen lisäksi, että mulla on ollu aikaa ajatella, aistia, tuo teksti kypsyi päässä päivän ajan. Kun illalla kirjotin sitä ulos, se tuli melkein valmiina. On ihana huomata, että välillä käy noin, ajoittain tunnen ettei kirjottaminen vaan onnistu.

      Kiitos!! Kyllä tämä tästä kun lääkkeet alakaa vaikuttamaan. Sanopa muuta, helpotus oli saaha lääkäri kotiin.

      Terkkuja sinne, ihanaa syyslomaa ♡

      Poista
  3. Tekstiä lukiessa tuli mieleen oman pojan lähtö opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Väliaikainen asunto, riitelevät naapurit, ei ketään ennestään tuttua kaupungissa. Siihen päälle iski kuumetauti. Itkuksi ja koti-ikäväksihän se meni. Sairaana pienetkin vastoinkäymiset tuntuu valtavilta. Ja sairaana melkein unohtaa, ettei elo ole pelkkää vastoinkäymistä. Minulle ainakin käy niin.

    Pakko vielä kertoa, että samainen poika opetteli ensimmäiset espanjankieliset sanansa Serranon perhe tv-sarjasta. Siitä se innostus lähti ja meni opiskeliaikoina vaihtoon maahan jossa espanjaa puhuttiin :)

    Toivottavasti lääkkeet ovat jo auttaneet, ja pääset tosissasi arkeen ja askareisiin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämmittävästä kommentista Kikka!
      Se on just noin, sairaana vastoinkäymiset tuntuu isoimmilta mitä ne onkaan! Siihen yhdistettynä uus tilanne kaukana kaikesta tutusta, yksinolo uuessa kotikolossa niin ei helpota tilannetta.

      Huippu, pienestä asiasta voi syntyä iso kipinä ja into oppia uutta! Mua ei oo aiemmin kiinnostanu espanja kielenä yhtään, mutta kun tulin tänne toukokuussa, innostus iski rytinällä. :)

      Nyt voin jo paljon paremmin ja suunta on koko ajan ylöspäin! :)

      Poista
  4. Tekstiä lukiessa tuli mieleen oman pojan lähtö opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Väliaikainen asunto, riitelevät naapurit, ei ketään ennestään tuttua kaupungissa. Siihen päälle iski kuumetauti. Itkuksi ja koti-ikäväksihän se meni. Sairaana pienetkin vastoinkäymiset tuntuu valtavilta. Ja sairaana melkein unohtaa, ettei elo ole pelkkää vastoinkäymistä. Minulle ainakin käy niin.

    Pakko vielä kertoa, että samainen poika opetteli ensimmäiset espanjankieliset sanansa Serranon perhe tv-sarjasta. Siitä se innostus lähti ja meni opiskeliaikoina vaihtoon maahan jossa espanjaa puhuttiin :)

    Toivottavasti lääkkeet ovat jo auttaneet, ja pääset tosissasi arkeen ja askareisiin kiinni.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Määpä kerron pian kuulumisia päivityksen muodossa :) kiitos kysymästä kuka oletkin! :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos jo etukäteen! ♥