keskiviikko 25. marraskuuta 2015

25.11







Hitaita päiviä takana ja luultavasti edessä myös, hetki kerrallaan eteenpäin. Tauti on täällä jälleen kiusana, ollut jo joitakin päiviä. Ehkä ei tarvitse edes kertoa miltä tuntuu. Kun vastustuskyky on kaikesta johtuen todella huono, olen erittäin helppo kohde pöpöille. Ainut toivomus tässä kohtaa on ettei tämä vain olisi influenssaa, jota täälläkin nyt on liikkeellä. Pitäkää peukkuja!

Nyt on vain sanottava kerta toisensa jälkeen itelle, että nyt on levon aika ja se on välttämätöntä. Tilanteelle kun ei voi mitään, vaikka ymmärrätte varmaan miten epäreiluuden ja väsymyksen tunne meinaa välillä hiipiä päälle. Mutta kaikesta huolimatta, tästäkin selvitään!

Huomenna on vihdoin se päivä, kun ystäväni tulee. Aivan paras aarre tähän hetkeen!  Niin ihanaa, että sen voimin tiiän selättäväni tämänki taudin!

Olen kuluttanut aikaa lukemalla, kuuntelemalla Sibeliuksen viulukilpailun alkueriä ja opiskelemalla espanjaa. Niin ja kovasti mietinnässä miten hoitaisin tänä vuonna joulukortit... Välillä ajattelen, että jätän laittamatta, mutta se ei tunnu kivalta ajatukselta. No, saas nähä kuin käy.

Tuuli on puhallellut täällä viime päivinä kovasti, auringossa kyllä tarkenee edelleen ja tuo armas aurinko se vaan valaa muhun iloa päivä toisensa jälkeen. Illat täällä on jo melko viileitä, kyllä se talvi tännekin tulee.

Loppuun iltahämärässä napattu kuva liikuttavan ihanista piirustuksista, joihin minut on piirretty kolmen ja reilu puolitoistavuotiaan kätösillä. ♥ 





2 kommenttia:

Ilahdun kommentistasi, kiitos jo etukäteen! ♥